Olin juuri saanut taaperon päiväunille ja selailin puhelintani, kun hepuli taas iski; muistin alati uinuvan blogini.
En tiedä miksi blogiin palaaminen on niin vaikeaa, vaikka harrastuksina kirjoittaminen ja kuvaaminen ovat mitä mainioimpia.
Blogista on välillä tullut iso mörökölli, jonka pariin palaaminen innostaa ja inspiroi yhtä paljon kuin ahdistaa ja turhauttaa.
Mielessäni pyörivät ajatukset, joita varmasti jokainen blogin ylläpitäjä miettii; lukeeko kukaan tätä, kirjoitanko vain omaksi ilokseni, ovatko aiheeni tylsiä ja epäkiinnostavia, tarjoanko lukijoille mitään uutta, mitä joku muu ei jo tarjoa?
Hetken kysymyksiä pohdittuani, tulen tulokseen, että ehkä tärkeintä on kuitenkin se oma into (joka omassa tapauksessani lopahtaa ilmeisen säännöllisesti vaikka en sitä haluaisikaan) ja sen innon seuraaminen, joten tässä sitä taas ollaan innostuneina ja valmiina kirjoittamaan. Tahtia en uskalla luvata, sillä sen määrittää taapero ja oma jaksaminen.
Kirjoitukset pyörivät tuttujen aiheiden äärellä; arjen, kosmetiikan ja pohdintojen ympärillä. Uutena aiheena ajattelin kirjoittaa toisinaan lapsiarjesta kevyesti ja pilke silmäkulmassa. Ihania lapsi- ja perheblogeja on kuitenkin jo niin paljon tarjolla, etten usko kirjoittavani usein niistä aiheista. Toki ehdotuksia ja ideoita otan aina vastaan!
Pidemmittä kirjoituksitta, tervetuloa taas kyytiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö kirjoitus ideoita tai ajatuksia? Ilahdun jaetuista mietteistä ja luen niitä mielelläni!